hello my name is sanna

Heyyy.

En nyt kyllä yhtään tiedä että mitäs tässä pitäs raapustella näin ekan postauksen kunniaksi, mutta katellaan nyt. Meinasin vähän esitellä itseäni ja tapahtumarikasta elämääni ja sen sellasta perussettiä.

Elikkä joo moikka, mie oon Sanna, toiselta nimeltäni vanhanaikaisesti Josefiina (ei siinä mitään, tykkään ihan myös tuosta tokasta nimestäkin) - joka harmittavan usein kirjoitetaan yhdella i:llä, esim. pankkikortissa. Olen siis huhtikuun alkupuoliskolla 15-vuotiaaksi kääntyvä kärpässienen kokoluokkaa oleva tyttönen (oh, en tykkää yhtään tuosta sanasta mutta parempaakaan en keksiny), jonka kännykän herätyskello soi joka kouluaamu seitsemältä ja silti sille tulee melkein aina edes vähän kiire. Mie tanssin viikonloput, soitan maanantaina pianoo (kohta viimenen vuosi menossa niin en oo viitsinyt lopettaa, mutta joskus usein harjoitteleminen on aika maidonjuontia (en voi sietääää maitoa)), henkailen tiistain & keskiviikon kotona koneen kanssa mahdollisesti piirtäen ja ainakin Spotifyn kuunteluaikaa kuluttaen, torstaina homehdun yleisessä musiikkitiedossa (nyt keväällä oleva koe on kuulemma sairaan vaikea, mutta oisi parempi päästä läpi, koska toinen vuosi olis aika tuskaa siellä, ihan vaan kaikella rakkaudella) ja joka toinen perjantai hyppään hepan selkään ja yritän kehittyä aina edes pikkuisen paremmaksi ratsastajaksi. Käyn siksi vaan joka toinen perjantai tallilla, koska sinne on matkaa hieman liikaa ottaen huomioon sen, että vanhemmat muutenkin kuskaavat minua ja siskoani maailman ääriin joka viikko. Ja sitten onkin jo taas viikonloppu, tanssintanssintanssin ja sitten maanantaiaamu. Just lovin' it.

Lisäksi elämääni mahtuu musiikkia, laulamista, piirtämistä, kirjoittamista - lähinnä lyriikoita, joskus todellatodella harvoin raapustelen pari novellintapastakin. Ai niin, ja tietysti myös armaat virtuaalihevoset aka pikseliponit ja niiden sivutuotteena html- ja css-koodaus, jota on jo aikasen paljon tullut harrastettua. Olisi haaveissa joskus laajentaa osaamista PHP- ja MySQL-koodeihin (tai mitä sitten ikinä ovatkaan, niistä en ymmärrä hölkäsen pöläystä). Siitä ehkä päästäänkin siihen, että tulevaisuudessa en pidä yhtään mahdottomana sitä, että löydän itteni opiskelemasta jonkin sortin insinööriksi (mediatekniikka kuulostaisi omimmalta alalta lukuisine vaihtoehtoineen), diplomilla tai sitten ilman. Laulaminen ja tanssiminen vaan ovat molemmat niin kovin lähellä sydäntä, että melkein tekis mieli ujuttaa niistä jompi kumpi koulutushaaveisiin - tiedä vaan sitten, riittävätkö taidot mihinkään kummassakaan, epäilen vahvasti. Se on ainakin varmaa, että niistä pidän kiinni aina, enkä todellakaan aio hylätä kumpaakaan harrastusta - enkä ehkä mitään muutakaan (jos ei niitä pianotunteja ja musiikinteorioita oteta lukuun)! Lähes sama pätee myös noiden hevoshommien kanssa, vaikka ne eivät ehkä aivan niin tärkeitä ole mulle olleet, mutta olisihan se mahtavaa joskus omistaa hevonen ja tökätä se jollekin hienolle yksäritallille, jos sitä joskus rahoissaan olisi. Tallihommat ovat tuttua ja mukavasti menevää kauraa, mutta aika ei ihan riittäisi juosta joka päivä heppaa huoltamassa, sillä aion kyllä omistaa muutakin elämää kuin vaan hevosen. Epäkäytännön ihmisenä en kuitenkaan sitä ottaisi omaan pihaani asumaan - on täällä korvessa muutenkin asuttu jo tarpeeksi, ja täällähän sitä pitäisi majaa pitää, jos hevosta meinaisi ikkunastaan katella.

Vilivilperirakas <3

Jaa-a, jos itteeni miun pitäisi jotenkin kuvailla, niin olisin varmaan päällisin puolin iloinen säheltäjä, joka vauhtiin päästyään selittää ja selittää ja hävittää koko jutun pointin kokonaan välissä ja miettii lopussa, että mitäköhän mie nyt sitten olinkaan selittämässä. Nauran paljon, koska nauraminen on kivaa, mutta sitten kun oikeesti naurattaa niin kuulostan aika kauheelta. Tai no, kauheelta ja kauheelta, mutta en naura mitenkään kovin edustavasti. Oon myös aika luova persoona, jonka on helppo purkaa tunteita tekstin, musiikin ja tanssimisen kautta. Yleisesti ottaen omista asioista puhuminen on mulle hiukkasen vaikeata, ja se onkin helpompi tehdä juuri noitten em. juttujen kautta. Olen myös sellanen hieman tutkijaluonne, oon kiinnostunut aika monesta asiasta, ja esimerkiksi jotkut avaruusjutut kiinnostaa. En silti voisi kuvitella itteeni tutkijaksi, en todellakaan! Tykkään myös olla porukassa ja puhua paljon jos on puhuttavaa, mutta yksin olemisestakin tykkään. Porukasta eristäminen on tosin kamalaa, kuten varmaan kaikkien mielestä, mutta joskus saatan eristää itse itseni olemalla sulkeutuva ja surullinen ja muutenkin sen näköinen, että en kaipaa iloista juttuseuraa. Olen kuitenkin ihan suhteellisen tyytyväinen kaverisuhteisiin tällä hetkellä, se tosin harmittaa hiukan ettei enää ole sellasta ehodonta bff:ää, kuten joskus aiemmin. Mutta ajat muuttuvat, niinhän se on. Elämässä kuitenkin oli tuossa vuosi sitten hiukkasen vaikeata myös senkin takia, että silloin ei juuri ollut ketään sellaista, jolle olisi voinut purkautua ja puhua ja tulla vieläpä ymmärretyksi. Nyttemmin olen tainnut kuitenkin oppia olemaan enemmän omillaan, ja tuosta ajasta on jäänyt jälkeen se, että osaan olla pikkusen onnellisempi ja iloisempi pienemmistäkin asioista enkä ehkä välitä aina jokaisesta tyhmästä jutusta niin paljoa.

Hui kauheeta miten paljon mie selitin ittestäni :o Ei siitä nyt näin paljo pitäny asiaa keksiä, miun pienestä ja samaa karusellii pyörivästä elämästä :''D No mutta thumbs up jos joku jakso lukee, yritän luvata että samanmoista lopotusta ette joudu näkemään :D

woaah, rakastan jääkukkia ikkunoissa.

Pitäkää mukava sunnuntai-ilta ja tuleva viikko, toivotaan että aurinko näyttäytyis usein (: