opettele luovuttamaan välillä:
mistään ei tule sinun käsissäsi täydellistä,
unohdut taas unohtamaan että ei et
haluakaan olla timanteista tehty ja kova,
lumikin kimaltaa niin paljon kauniimmin.
irrota ote, lähde ylpeänä,
ei sinun tarvitse koskaan olla perillä
ei sinua löydetä jos et uskalla kertaakaan
eksyä
(muiden edessä).
Luovuus ei ole kukkinut näissä olosuhteissa, onneksi on viimein aikaa ajatella olla ja hengittää hengittää hengittää. Nyt on jo huhtikuu ja aika kuluu niin nopeasti että pelottaa joten paras kai unohtaa koko asia ja nauraa miten ollaan kohta liian vanhoja olemaan nuoria.
Kynnyksiä on ylitetty, ehkä pitäisi us k a l t aa enemmän, en tiedä en tiedä en tiedä pitääkö tietää mitään vielä. On varmaan ihan okei olla epävarma kaikesta joskus.
Toivottavasti huhtikuu olisi hyvä ja kaunis.
Tuli mieleen että minkä ikäinen olet. Luin muutaman runon, ja tuli montakin käsitystä iästä. Mutta ennen kuin sanon mitään (ehkä ihan väärinkin), kuulisin mielellään faktat.
VastaaPoistaasia saattaa olla varsin epäselvä, sillä joskus kirjoitan asioista jotka eivät omaan elämääni suoraan liity, ja yleensä kyseiset tekstit on laitettu "kertomuksia ohikulkijoista" -tagin alle. Usein kirjoitan itsestäni myös kovin viitteellisesti, joka saattaa aiheuttaa sekaannusta.
VastaaPoistaTässä kyseisessä tekstissä aikaan liittyvä lause kertoo ehkä enemmänkin siitä, kuinka olen ajatellut asiaa viime aikoina paljon - ihmiset kasvavat, elävät ja muuttuvat ja huomaavat jossakin vaiheessa tulleensa aikuisiksi. En ole sen ikäinen, että asia olisi minulle kovin ajankohtainen, mutta tuo ajatus saa minut samalla kauhistuneeksi ja motivoituneeksi - aikaa ei pitäisi hukata, mutta sitten joutuukin kysymään itseltään, mitä ajan hukkaaminen tarkoittaa.
Vastaus itse kysymykseen: olen 17, ei se sinällään mikään salaisuus ole.