valvotut yöt toukokuun

valvotut yöt toukokuun

torstai 10. kesäkuuta 2021

one-way ticket


unpacking this spring:

packing the suitcases, caressing myself,
body wants to hold on
to the things that hurt. it's safe

and familiar. but when I come back
it will disappear with this place,
on a one-way ticket,
as if I never existed in pain

through these years, only in transit,
bearing an odd resemblance to resilience.
do I then carry the hurt for it to be seen
as loyalty points to the past,
extra luggage of the memory fading? Now we are descending,

and I must forget when the plane touches the ground.

perjantai 8. tammikuuta 2021

tavallisia asioita

 Minä rakastan sinua. Minä rakastan arkea jona saan herätä sinun kainalosi päivän vanhasta kevyestä hiestä, rakastan herätä yöltä nihkeisiin suudelmiin seuraavan aamun kääntyessä päiväksi. Rakastan juhlaa jonka saamme aikaan: herätän sinua kuin lasta, pyyhin uniasi piiloon, teen aamupalan parhaan tietoni mukaan ja juon kahvin ahnaasti. En minä muuta osaa kaivata! Mikä onni, näiden pitkien (ja silti) linnunvuosien jälkeen, saada rakastaa sinua näin, jotta teet minusta toden.

Nyt minä lähden ja elän jäätikön syleilyssä kuumeisten unieni saartamana - mutta palaan ja herätän sinut kiivaan avarasta talvestasi, kirjoitan uneni todeksi. Minä rakastan sinua ja kämmeniesi pehmeitä uria, ja rakastan kun maailma kukkii yhteisessä yksinäisyydessämmekin (perunankukkia, villiruusuja, leskenlehtiä).

maanantai 5. lokakuuta 2020

sinä ja minä

Olen kiitollinen siitä, että olen saanut kasvaa itsekseni sinun kanssasi. Sinä olet katsonut minua öitteni läpi, pimeiden aamujen, katsonut ja jäänyt odottamaan lopulta saapuvaa poutaa ja kirkasta auringonnousua. Me olemme tulleet varmoiksi rakkaudessamme ja opetelleet kipukohtien hätäuloskäynnit - tiedämme kohdella toistemme tummuutta asiaankuuluvalla vakavuudella, mutta useimmiten muistamme toivon olemassaolon ja luotamme sen voimaan. Minä olen kohdannut itseni sinun kauttasi, kolhinut sisältä ruvelle ja vasta myöhemmin ymmärtänyt tämän kyvyn nähdä olevan välttämätön. Me emme ole luovuttaneet toistemme suhteen, sillä tiedämme jo, että maailma ei ole valmis, emmekä mekään. Mutta tiedämme myös, että teemme toisemme vähä vähältä täydemmiksi, valmiiksi näkemään toisemme.

maanantai 4. marraskuuta 2019

joensuu-kuopio-helsinki-reykjavík

Lähtemisen hiljainen arvokkuus -
raja-arvo lähestyy nollaa
kun aika lähestyy ääretöntä
ja yhden sekunnin sisään mahtuu hetkiä
lukemattomasti.
Luen sinulle
jäljellä olevat päivät,
kirjon sormiisi ikävän hiutaleet.


Minun täytyi lähteä kotiin voidakseni kirjoittaa taas.

torstai 31. lokakuuta 2019

unista ja lähtemisestä




Uneni jäsentyvät vartalosi kuviksi:
kaikki mikä on ollut löytää itsensä lakanoidesi laskoksista
täyttyvän hiljaisuuden odottaessa uuden aamun sarastusta.
Ennen tuloasi en ollut osannut levätä, lepattavat pelkotilat hallitsivat yöllisiä liikkeitäni hermostuneella varmuudellaan.


Tiedän jo: minun täytyy lähteä nähdäkseni itseni. Palaaminen on toissijaista,
mutta uneni pitävät huolen siitä, että löydän aamuni sinun luotasi. Lähden


ja lähden takaisin,
sillä minussa kasvaa uuden kevään toivo.

perjantai 26. heinäkuuta 2019

en ole ensimmäinen joka palaa



En ole ensimmäinen joka lähtee.
Vaikka kuinka sydän ulvoo armahdusta
sopeutumisen tuskasta, vaikka kuinka luonto vastustaisi tuhansia kilometrejään 
- en ole ensimmäinen joka lähtee.

Vaikka kuinka pöly kerääntyy vanhojen lupausten nurkkiin,
vaikka kuinka kellojen sekunnit kasvaisivat - en ole ensimmäinen joka palaa kuitenkin.


maanantai 3. kesäkuuta 2019

reykjavík - helsinki - joensuu


Lopulta kaikki
kaupungit aina samaa:
sateiset talot
silmissään vain harmauden
valoisat kangastukset.