avautuminen

tää tyttö pieni on ollut hieman sekaisin ja solmussa, tukka ihan takussa ja jalat käyttämättöminä niin että on sattunut (tuntuu kuin olisi kasvukipuja). maailma on ollut huimaavan kaunis mutta minuun se hohde ei ole yltänyt, olen ollut kuoressa ja laskeskellut päiviä siihen kun neljän aikaan voi nähdä eteensä ulkona ilman keinovaloa. maailman laidat ovat olleet hyvin kaukana, niitä en ole saavuttanut paitsi niinä tiettyinä hetkinä, kun hengitän tuttuja tuoksuja ja tajuan että tässä juuri nyt on tähtitaivas lähempänä. lohdullisin ja lohduttomin on aika.

varastan yöstäni tunteja ja tuijotan aamulla silmiin väsynyttä naista. ehkä ne tunnit tulevat joskus takaisin, marssivat ihoon kiinni kuin lokkiparvi mutta siihen asti vakuutan itselleni, että "huomenna menen kyllä aikaisin nukkumaan" tai "viikonloppuna kyllä ehtii" (ei ehdi).

olen nähnyt hyviä unia ja yhden pelottavan. en tiedä onko juuri se pelottava totta, toivon hartaasti ettei olisi.

sain joululahjaksi tomi kontion runoja ja luin esipuheenkin. nyt yritän unohtaa sen mitä esipuheessa sanottiin, sillä siinä pohdittiin runoja niin syvällisen oikukkaasti, etten minä niin osaa. sanat ovat hyvin kauniita, muodostan kuvia mielen päälle ja niistä kehittyy kokonainen tarina.

ostin poesian alennusmyynnistä erkka filanderin heräämisen valkean myrskyn, jota olen jo pitkään himoinnut. kannet ovat jo valmiiksi hiukan kuprulla, mutta se tekee siitä vielä kauniimman. hengitys avautuu sykäyksinä ja yhtäkkiä maailma on paljon valoisampi, onneksi runoja on olemassa.

tanssin seinälle maalautuvissa varjoissa, auringon valokeilassa.

(pyydän) vuosi 2016: ole kaunis, innostava ja arvaamaton, tuo eteen ihmisiä ja iloisia päiviä ja kysy välillä, onko tuossa järkeä. minä yritän vastata totuudenmukaisesti. (kiitos)