valvotut yöt toukokuun

valvotut yöt toukokuun

keskiviikko 25. huhtikuuta 2018

ei se ole sinun syysi, kevät

Olen aina viihtynyt koivikoissa, kuten valoisan paikan kasvit. Raukea avaruus kulkeutuu lehtien verisuonia pitkin hermoihini, talvisaikaan kaarna vahvistaa värini ja toistaa taivaan valkeuden. Iltaruskon aikaan männyt kilpailevat kullallaan, mutta koivumetsä seisoo vakaana kuin talven viimeiset lumet.

Joskus kaipaan tummuutta, mutta silloin kun elämäni on kallellaan pimeyteen, vien itseni lapsuuteni koivujen sekaan hengittämään ohutta ilmaa. Raukea avaruus ui minut halki.


*

Kevät vetää minusta esiin melankolian.
Selittämätön suru on kuin hiljainen ystävä
istumassa vastapäätä aamupalapöydässä
aina siihen asti kunnes nukahtaa sinun paikallesi sänkyyn
iltaisin.


(Ei minun suruni silti ole, kevät, sinun syytäsi.)

*



Viime viikot olen vain pyristellyt, yrittänyt pysyä pinnalla, välillä uppeluksissa ja välillä selkää uiden. Tunnen kuitenkin jo auringon kohinan - luovun odotuksista, syytöksistä ja ylpeydestä. Pyyhin pölyt entisen iloni päältä ja opettelen taas laulamaan kauniita lauluja sisälläni.

Ehkä ehdin vielä kasvaa takaisin kokonaiseksi ennen kesää.

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti