Uneni jäsentyvät vartalosi kuviksi:
kaikki mikä on ollut löytää itsensä lakanoidesi laskoksista
täyttyvän hiljaisuuden odottaessa uuden aamun sarastusta.
Ennen tuloasi en ollut osannut levätä, lepattavat pelkotilat hallitsivat yöllisiä liikkeitäni hermostuneella varmuudellaan.
Tiedän jo: minun täytyy lähteä nähdäkseni itseni. Palaaminen on toissijaista,
mutta uneni pitävät huolen siitä, että löydän aamuni sinun luotasi. Lähden
ja lähden takaisin,
sillä minussa kasvaa uuden kevään toivo.
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti