Nyt en aio kertoa siitä kaikenlaisesta kaikkea, sillä siihen kuluisi tuhottomasti aikaa eikä kukaan jaksaisi lukea sellaista, ja hyvä kun itsekään enää muistan, mitä tapahtui ja milloin. Kirjoitin englanniksi pientä matkapäiväkirjaa, tosin sitäkin aina monta päivää myöhässä, enkä ole vieläkään saanut ruapusteltua sitä loppuun (olen 27. päivässä menossa).
No jaa, olihan siellä mahtavaa, aurinkoista, uutta ja ihanaa, meri-ilmaa sai hengittää keuhkot täyteen eikä melkein koskaan tehnyt mieli lopettaa hymyilemistä (paitsi silloin kun eksyttiin ja silloin kun odotettiin bussia joka tuli myöhässä ja oli ilta ja kylmä ja silloin kun luokassa oli järkyttävän kuuma ja minulla oli nenä tukossa ja vaikea olla ja hiukan tylsääkin vielä ja kun diskoissa soitettiin huonoa musiikkia ja sitten kun ei tiedetty että missä hemmetissä pitää olla eikä edes tiedetty että missä tarkalleen ottaen itse ollaan). Rakastuin Brightoniin, kaksikerroksisiin busseihin (14, 14C, 14B, 12), Pierin valoihin ja sitten sen yhden ruotsalaisen ah-niin-sinisiin silmiin ja sen hassuun hymyyn ja rantakatuun ja The Lanesin kirjavanvärisiin lippuihin ja elämään. Ajattelin että täällä minä olen enemmän kotona kuin koskaan olen aikaisemmin missään ollut. Rakastin Brightonia, ja rakastin sateellakin ja silloin kun oli kylmä. Oli hienoa huomata, kun osasi vihdoin suunnistaa kaupungissa - paremmin kuin Joensuussa, uskallan väittää... - ja uskalsi ottaa bussin 12X vaikka se ei ollutkaan juuri se oikea mutta oli ilta ja se oli sentään 12, eli menisi oikeaan suuntaan. Mari kyllä väittää ettei me menty bussilla 12X mutta silti, kyllä me ehkä mentiinkin (tai saattoi se olla vaikka 14X, en muista). Kun lopulta piti lähteä, minä itkin. Me itkettiin ja vettä satoi kaatamalla, ensimmäisen kerran itse asiassa koko reissun aikana.
En nyt ajatellut tähän blogiin lopotella kaikkea matkasta, vaan kertoilen yksityiskohtaisemmin asioista kielimatkablogini puolella. Se nyt on vielä aivan alkutekijöissään, pitäisi kehitellä jonkin sortin postausta myös sinne ja vaihtaa banneri Brighton-aiheiseksi. Carvoeiron (lue: Karvaeinon) ranta ei ihan liity siihen.
Okei, vaikka oli vahva tarkoitus tehdä tästä kuvapostaus, niin minusta nyt tuntuu siltä, että tästä ei sellaista ihan tullutkaan. Ei varmaan kukaan jaksa ensin lukea tällaista semipitkää tekstiä ja sitten vielä selata ihan miljoonasti vähäsen turhiakin kuvia :'') Rätkäisen siis tähän vain muutaman random-otoksen postausta elävöittämään ja painun sitten pehkuihin, tai ainakin yritän, sillä huomennahan alkaa koulu ja minä herään seitsemältä. Periaatteessa masentavaa - mihin ihmeeseen kymmenen viikkoa katosi? sammakko söi? - mutta toisaalta taas kivaa, näkee kavereita enemmän ja on jotakin rutiinia. Ja tanssitunnit alkaa!! Syksy ajatuksena tuntuu jo ihan okeilta, kunhan vaan lehdet alkaisivat värjäytyä niin olisi kunnon syksyfiilis.
Otsikko muuten tuli sitä kautta, että isäntäperheemme lapset alkoivat tuntua jo ihan omilta siskoilta ja veljeltä, ja sitten kun lähdettiin, oli sellainen olo että "sisko tahtoisin jäädä".
Kattavampaa kuva(&fiilis)postausta saatte luultavasti sitten kaipailla tuon em. kielimatkablogin puolelle, kunhan saan aikaiseksi väkertää sen. Blaah, aina ei innosta.
Brighton forever.
(Suosittelen siis kaikille lähtemistä kielimatkalle ja erityisesti EF:n kielimatkalle Brightoniin ja vielä erityisemmin laittamaan minut sitten suosittelijaksi jos ja kun varaat matkasi EF:n kautta. Asiasta lisätietoa tuolta toisesta blogista löytyypi, kunhan jaksan kirjoittaa. Hehe. En halua tunkea tänne mainostusta tämän enempää.)
Niin ja siis hyvää koulun alkua kaikille koululaisille, joilla koulu nyt näihin aikoihin alkaa / on alkanut. Mie aloittelen siis viimeistä ( - toivottavasti!!) vuotta peruskoulussa, värisen kylmästä paukkupakkasilla koska patteri ei toimi ja harmittelen sitä kun ikinä en ole muistanut ottaa kahvirahaa mukaan - mutta ollaan yhdessä kylmissämme ja harmitellaan asioita, tulee heti paljon parempi mieli ja sellainen sisarellinen olo, eiköstä juu :))
Hahah, joo, hyvää alkavaa viikkoa vaan kaikille!
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti