valvotut yöt toukokuun

valvotut yöt toukokuun

tiistai 1. lokakuuta 2013

suolainen oli aamu

(Kirjoitettu syyskuun alussa. Tämä nyt on vain tällainen välipostaus fiiliksistä, kun huomasin tällaisen jääneen lojumaan luonnoksiin.)

Niin paljon mahtuu nyt sanoja tälle ajalle että ei auta muu kuin kirjoittaa. Oikeastaan syksy saisi jo alkaa ihan kunnolla, odotan villapaitakelejä ja paksuja takkeja, mutta toisaalta taas on ollut niin kaunista ja ihanan lämmintäkin, enkä haluaisi vielä sanoa kesällekään näkemiin. Ja Brightonissa on vielä ihan kesä, jopa 25 astetta lämmintä. Aina välillä on sinne aivan kaamea ikävä, kun ajattelen Pierin valoja illalla ja busseja 12 ja 14 ja pysäkkiä St. Peters Avenuella. Ja sitä puistoa, jonka läpi menee oikotie. Lohduttaudun sillä, että voin aina palata.



Suolainen oli aamu,
kirpeä suloisuudessaankin
kun Aurinko kurkotti sormensa omenapuiden takaa
tuuli pöllytti tukkaa mutta kesä oli jo lähdössä
samalla kun syksy kätteli sitä ovella
sanoen näkemiin.

----------

Kouluun marssimma siis 13. päivänä elokuuta, taisi olla aika harmaa päivä tuo, vaikka aamu olikin kaunis. Oli samalla masentavaa sekä helpottavaa huomata, että kukaan ei ollut muuttunut, kaikki olivat samoja ihmisiä siellä, mutta samalla olin ihmeissäni, kun itse huomasin taas olevani jotenkin erilainen kuin viime keväänä. Tukka oli ainakin muuttunut ja muutama muukin asia. Se tuntui vähän hassulta kun katsoi kaikkia niitä ihmisiä, jotka lähestulkoon kaikki näyttivät päältä päin päästä varpaisiin samoilta kuin aiemminkin.

----------

Vielä hetken
  olivat illat raukeita
       pitkiäkin ehkä
tanssisi valo vihreissä lehdissä aamuisin
loistaisi päivät; ei ihmeet tummia olleet
  eiväthän hetket hämärtyisi.

----------

Kuudestoista päivä meidän ystävät hyvät ajelivat skootterilla tänne korpeen ja sittenpä pidettiin hauskaa, pelattiin korttia, leikittiin tabletilla ja kuvattiin toisen uudella kameralla meidän kissasta mahtiotoksia. Vili tosin on kuvauksellinen, otti hänestä kuvia sitten vaikka kahden megapikselin kännykkäkameralla.

----------

Usva hiipi järven pinnalla
     oli peilityyni sen tie
se kapusi alas notkelmiin
niin etten edes eteeni nähnyt,
mutta ne pellot
joilla kesä oli kauransa kasvattanut
täyttyivät hämähäkinseittiä hienommasta pitsistä
    oli pitänyt olla niin ohut ja pieni koukku sitä virkatessa.

----------

Aamulla ikkunan takana ruohikossa kasvoi timantteja
pieniä miljoonia
niin hennoja kastepirasaroita
jotka oli yö varovasti käsivarsillaan kantanut.

----------

Tämä postaus on kirjoitettu jo aikoja sitten, mutta koneen lähdettyä sairaslomalle en saanut tätä julkaistua. En myöskään tullut ajatelleeksi, että kännykällähän se myös onnistuisi, kun omistan nyt jo edellistä edistyksellisemmän Samsungin. Postauksen idea on lähinnä vain postata jotakin, sillä loppuun en jaksa tätä kirjoittaa.  En edes muista, mitä on tapahtunut noin pitkä aika sitten! Fiiliksiä sun muita sitten lisää, kunhan on mahdollista kirjoittaa taas koneella - vaikka s3 onkin ihana ja täydelllinen ja mahtava,  niin pitkän kirjoituksen naputtaminen kävisi työstä.

Toivottavasti kännykkäkameralla otetut kuvat eivät ole aivan muhjua koneidenne näytöillä!  Pahoittelen, jos näin on.

Nauttikaahan nyt syksystä ja hyppikää tarpeeksi kuralätäköissä. Ja Sam Rothia Maggie Stiefvaterin kirjasta Väristys lainaten: "Jokaista kiinni saatua lehteä kohti saa yhden onnellisen päivän. " (Englanniksi se kuulostaa paljon paremmalta: "One happy day for every falling leaf you catch. ") Tervetuloo lokakuu!







Ei kommentteja :

Lähetä kommentti