kaadun ottakaa joku minut kiinni (kiitos)

too desperate

to care

having too much enthusiasm to let

be

but still so pretty much

smile in his voice, he sings

with desperation and love

sings for fallen petals.

empty rooms

echoing eternal silence

you can't know what it is

unless you are made of it.

Olen hiusrajaan asti täynnä pianonsoittoa, pianotutkintoa, prima vistaa, kuntotestiä, liikuntatunteja ja kaikkea muuta mitä vartaloni mittaiselle alalle varpaista asti mahtuu. Kevät on kaunis ja hengitän joka päivä kuuluvammin, hengitän valoa sisään ja pimeää ulos, voi kunpa kaikki olisi yhtä helppoa kuin tanssi. En minä kompastele silloin, joskus vain onnistuu ja joskus ei. Viikonloppu oli ihana, ja perjantaina sähkökatkon aikaan oli rauhoittavaa vain olla eristyksissä, maata lattialla hiljaa ja kuunnella itseään. Heräsin aamulla puoli kahdeksalta valoon eikä minua väsyttänyt yhtään. Minä rakastan näitä aamuja, rakastan iltoja jolloin aurinko laskee vasta kuuden jälkeen. Rakastan niin paljon kaikkea ja monia asioita, että en tahtoisi olla vihainen kaikesta kaikelle ja säteillä vihaisia säteitä joka suuntaan, kuten tänä iltana. Mutta en minä jaksajaksajaksanyt, en edes ymmärrä miksi jokin sellainen kuin kuntotesti voikin ahdistaa ja ärsyttää näin paljon, kuka muka mittaa kuntoaan vatsalihaksilla jotka tehdään toisen pidellessä jaloista kiinni, ei se minua mittaa mitenkään, olen yhtä lyhyt kaikilla mitoilla mitattuna. Olen yhtä paljon sekasotku kaikissa mittalaseissa, liikettä ja sanoja puolet ja lisäksi paljon laiskuutta ja kaikki ne huonot asiat joihin ei sormet ja varpaat riitä. Sata prosenttia henkistä leväperäisyyttä ja äänetöntä huutoa avaruuteen.

Ei minulle ole mitään tapahtunut. Nauroin tänään paljon mutta vittuunnuin heti perään vähintäänkin yhtä paljon. Useita kertoja.

Kuvat on otettu silloin kun oli vielä talvi. On noloa pahoitella laatua melkein joka kerta, koska en kuitenkaan ikinä kuvaa millään muulla kuin kännykällä eli toisin sanoen en tee asialle mitään, mutta pahoittelut nyt silti. Kännykkä sattuu olemaan oikeassa paikassa oikeaan aikaan, toisin kuin Nikonin pokkari jolla ei loppujen lopuksi niin maata järisyttävän paljon parempia kuvia saa. Bloggaaminen on niin kuvapainotteista nykyisin (ehkä se on aina ollutkin, en tiedä), eikä se ole ollenkaan paha asia, sillä monissa blogeissa kuvat ovat laadukkaita ja merkityksellisiä, mutta entäs sitten minä, joka en omista järkkäriä enkä myöskään suunnittele sellaista lähitulevaisuudessa ostavani (en tarvitse), kuvat ovat ei-niin-hyviä (sanalla sanoen aika paskoja), mutta yritän jotakin henkeä silti niihin puhaltaa. Minua harmittaa se, että monen "blogikriteereissä" on juurikin hyvät, laadukkaat ja suuret kuvat. En voi tarjota niitä, toivottavasti kelpaavat tällaisenakin.

Onko teillä mielipiteitä kuvien käytöstä? Olisi ihan kiva keskustella, hyviin argumentteihin on kiva vastata.






On vaihteeksi taas hieman ärsyttänyt mutina musiikin vanhenemisesta - herttinen sentään, ei hyvä musiikki vanhene koskaan, eikä musiikki yleensäkään. Ei kukaan sano Pottereista eikä vanhoista kirjaklassikoista, että ne ovat vanhenneet ja aika ajanut niiden ohi - miksi musiikin taiteenhaarasta voisi sitten sanoa niin? En tahdo kuulla jonkun sanovan muutaman kuukauden vanhaa kappaletta vanhaksi tai ohi menneeksi. Hitit tosin ehkä saattavat "vanhentua" tai olla ei-niin-hittejä muutaman kuukauden jälkeen, mutta ei se mielestäni tee kappaleesta vanhentunutta tai sellaista, joka ei enää ansaitse tulla soitetuksi.

(Pahoittelut muuten nyt siitä, että olen laittanut varmaan jo aikaisemminkin ehkä pariinkin otteeseen yo. kappaleen, mutta tähän hätään en muuta keksi ja Break your little heart ei niiiin ikinä kulu tai vanhene, vaikka sen kuuntelisi tuhat kertaa vuodessa.) (Kuolen tuolle Gleen Bad Romance-coverille.)

Hyvää viikkoa ja nauttikaa siitä, että nyt alkaa pian huhtikuu, joka tarkoittaa sitä, että ainakin meillä, ketkä vielä peruskoulua käyvät (en ole varma muiden koulujen lomajärjestelyistä, ei ole kokemusta), on enää vaivaiset pari kuukautta koulua, ja meillä, joille tämä vuosi on samaisessa laitoksessa viimeinen, on enää kaksi kuukautta koko peruskoulua jäljellä, ja kaikilla on joka tapauksessa enää kaksi kuukautta siihen, että kesä alkaa virallisesti. Tai ainakin minulle virallisesti kesä alkaa kesäkuun ensimmäisenä päivänä. Saattaa se tosin alkaa jo toukokuun viimeisenä tänä vuonna.