valvotut yöt toukokuun

valvotut yöt toukokuun

sunnuntai 9. maaliskuuta 2014

isn't it a bit funny

Isn't it a bit funny that
when you're alone
your neck and collarbones are
so much cheaper
than they have used to be before
(you don't usually give up so sheepishly).

Odotin lomaa, odotin todella, ja nyt se on mennyt jo menojaan.Toissaviikonloppuna pidimme Glee-maratooni part kakkosen ja meillä oli hauskaahauskaahauskaa ja rakastan aina vain enemmän Chris Colferia (ja Kurtia tietysti).

Käytiin kampaajalla ja myöskin pienellä shoppailukierroksella, ja hiukseni näyttävät taas hiuksilta. Puhuin siskoni kanssa tulevaisuudesta ja tanssikouluista Lontoossa, joihin en luultavasti koskaan pääsisi, mutta ajattelin kaiken olevan edes yrittämisen arvoista. Kyllä minullakin on mahdollisuus, todennäköisyydet eivät tosin ole puolellani,  mutta ei unelmia toteuteta prosenteilla. Aion todella tehdä töitä, jotta jonakin päivänä vielä olisin siellä ja tanssisin.

Olen aina miettinyt, miksi Iso-Britannian säätä mollataan aina hirveästi, ei Suomessakaan koko ajan paista. Mutta toisaalta, en olekaan kokenut todellista brittiläistä harmautta tippumassa kymmenen metrin sekuntivauhtia alas painavalta taivaalta.

Kirjoitan kaikkea joutavaa, sekoan päivissä, sillä maisemasta hävisi taas värit ja minä olen liian harmaa harmaudessa.

Olen kuunnellut musiikkia ja kadonnut, olen tehnyt jokaiseen biisiin koreografian päässäni.

(Pahoittelut postauksen viivästymisestä,  tämä oli ensin viikon luonnoksissa ennen julkaisua, mutta sitten tämä jotenkin katosi takaisin luonnoksiin. Voi olla että olen nähnyt vain unta, mutta mielestäni julkaisin tämän jo kerran! Anteeksi, ei kuvia tällä kertaa, kirjoitan kännykällä eikä minulla ole valmiiksi pienennettyjä kuvia. Ihanaa viikonloppua!)



Ei kommentteja :

Lähetä kommentti