pianisti

Tänään minä soitan, ja tämä on toiseksi viimeinen kerta, kun minä sillä flyygelillä soitan. Minä uhmaan painovoimaa, soitan niin hyvin kuin ikinä pystyn ja olen varma tästä, olen varma kaikesta sillä tämä on se hetki, joka ei merkitse mitään mutta jolloin minä soitan ja soitan enkä pelkää. Minä olen varma kaikesta, juuri nyt Aurinko on miljardeja vuosia vanha ja se tulee elämään miljardeja vuosia eteenpäinkin, kuolee vasta kauan minun jälkeeni, juuri nyt ei ole muuta kuin minä ja flyygeli jota en koskaan oppinut tarpeeksi rakastamaan, mutta jolle täksi hetkeksi antaisin sydämeni ja sieluni enkä pelkäisi. Minä olen tässä ja soitan kaikkien vuosien muistolle,  soitan pianon ääressä vietetyille minuuteille, soitan hellekesille ja kolmenkymmenen asteen pakkasille, soitan kaikelle mikä on ollut ja tulee olemaan täällä. Soitan kaikkien vuosien työlle ja soitan tulevaisuudelle, sillä tulevaisuus on tässä ja nyt, se alkaa juuri tällä sekunnilla ja jatkuu aina ajan loppuun.

Tänään minä soitan ja minä olen varma kaikesta.

(Lisäys alkuperäiseen postaukseen: pianotutkinto meni suorastaan loistavasti, ja sain arvosanan neljä (vitonen on paras), ja eräs lautakunnan jäsen olisi halunnut antaa minulle vitosen! Muut kuitenkin kannattivat nelosta, lieköhän vaikuttanut siihen prima vista, joka meni huonosti kuten odotinkin ja josta sain kakkosen. Olen kyllä todella onnellinen, hengitän valoa sisään ja naurua ulos, tänään on hyvä päivä.)