hämärtyviä hetkiä

hiljainen on tie
iltaruskossa hämärtyvät äänet, peittoaa
loistava öinen todellisuus
pian tummuudellaan päivän,
hiljainen on aika
jossa me kuljemme kuin anoen
lisää aamuja pyyhkiä silmiltämme
enemmän iltaruskoja
jotka salpaavat hengityksemme
vieden pelon huomisesta tuulessa 
kyyneleet mukanaan.

Minulle on sattunut aika paljon kaikkea onnellista viime aikoina, joskus olen vieläkin ihan ihmeissäni pianotutkinnosta josta sain nelosen eli toiseksi parhaan arvosanan ja olisin voinut melkein saada vitosenkin (no en oikeasti mutta se yksi mies olisi antanut minulle vitosen, olenkohan kertonut tämän jo), on myös ollut kauniita aamuja ja kauniita iltoja, valon epämääräistä lepatusta hämärtyvissä huoneissa. Olen miettinyt, että miltä tuntuu olla kesällä tanssimatta tanssitunneilla loman aikana, koska silloin tunteja ei ole, ja olen myös yrittänyt miettiä sitä, että mitä minä siinä oikeastaan rakastan. Koin kriisin vähän aikaa sitten, mutta sitten ajattelin, että aina minä olen tanssimista rakastanut, ja vaikka joskus ei ole mahdollista lentää niin ei se silti tarkoita, etten pystyisi siihen. Se on tapa jolla hengitän eniten.

Kun soitin kotona Merikannon valssia, jonka soitin tutkinnossa ja jonka soitan vielä kevään konsertissa, huomasin, että nyt kun minulla ei enää ollut tarvetta harjoitella sitä samalla tavoin, en osannut löytää siihen samanlaista tunnetta kuin aiemmin. Minun ei tarvinnut yrittää soittaa sitä enää paremmin, aina vain kauniimmin, ja tiesin silloin että lopettaminen oli oikea päätös. En ole onnistunut rakentamaan rakkaussuhdetta pianoon näiden kahdeksan vuoden aikana, joten en varmaankaan onnistuisi sellaista siihen kehittämään tulevaisuudessakaan. En ainakaan soittamalla Bachin preludeja tai loppumattomia sonatiineja. Haluaisin soittaa kuten Tom Odell, mutta se jää haaveeksi. Se ei ole minun tapani lentää ja olla vapaa.




En ollut edes muistanut, että The Fraylta oli tullut uusi levy helmikuussa, ja kun sen viimein tajusin, niin huomasin että pidän siitä levystä aika paljon. Olen myös kuunnellut Mumford&Sonsia paljon, ja Tom Odellia ja kaikkea ihanaa musiikkia. Olisipa kesä, olisipa toukokuu, mutta olen kyllä iloinen nytkin, huhtikuu on aika hyvä kuukausi, tiedättehän.