ilorokki

onko taivaan sinikirjo tuttu

unohtuvatko vuodet, päivät,

tässä pysähdyksissä ehtivät vain

sekunnit levätä,

on aika utopia onnesta,

on aika määre jota emme opi laskemaan.

Ilo jatkui pitkälle iltaan, yökin ehti jo tulla, ja jo silloin oli aamusta aavistuksia ilmassa, haistoin katupölyn ja tupakansavun. Kovin moni asia ei tee vapaammaksi kuin kadut yöllä heinäkuussa, en pelännyt paljoa vaikka vieraiden ihmisten kasvoilla tanssivat humalaiset hymyt.

Tilasin Kameratorilta Olympus OM-1n -kameran ja olen rakastunut, olen rakastunut kesään ja ääneen joka tulee filmiä kelatessa, muistot tallentuvat rullalle eivätkä ne katoa sieltä elinaikanani. Minulla tosin oli noloja ongelmia sen kanssa, mutta kamerakaupan poika oli suloinen ja kyllä se neuvoi minua, vaikka sen silmissä olikin naurua, ja sanoivathan ne vielä, että on kyllä hieno vehje, ja onhan se.

Minulla piti olla filmikuvia Ilosaarirockista mutta aiemmin mainittujen kömmähdysten takia minulla ei niitä olekaan. Olin kuitenkin paikalla ja elin kaiken, elin kovasti ja aurinko poltti selkää.

(oh my word siellä oli hienoja bändejä ja artisteja ja vaikka en niistä mitään fanitakaan niin oli kyllä kova meno ja rakastin aika paljon kaikkea.)

(Mari otti kuvan.)