tiistai 12. elokuuta 2014
tämän hetken minä haluan muistaa
Lokit huusivat meille kilometrien päässä, ne nauroivat sillä niiden vapaus oli koskematonta, rajatonta, mutta me emme tunteneet kateutta, sillä emme koskaan olleet saaneet kokea sellaista vapautta, joka ei synny aamukasteessa eikä edes läpi yön valvotuissa toukokuun päivissä, kun kaikki on vielä auki ja aurinko korkealla.
Nauroimme kuitenkin, nauroimme koska vesi oli lämpimämpää kuin koskaan ja emme tarvinneet muuta, kaikki oli siinä valmista, vaikkemme sitä silloin tajunneetkaan.
onko ilo vain läikähdys
järven pinnassa,
heijastuvatko naurut
ulapalle kaikuen kauas
juoksemmeko iltaan,
alastomina omille kauhuillemme
unohdamme totuudet
ja ne katoavat
äänettömästi yöhön.
nyt on jo koulu alkanut ja kaikki, mutta tässö vielö hieman lomafiiliksiä heinäkuun lopulta. Pitää tässä yrittää tahtia kiristää näiden tekstejeni kanssa.
Hyvää koulun alkua, iloitaan lämpimistä ilmoista kun niitä vielä riittää, vaikka niin iloinen olo ei olekaan juuri silloin, kun oppitunnilla valuu hiki pitkin naamaa. Ihanaa alkusyksyä!
(ulkoasu on vaiheessa, katsotaan nyt että miten monta viikkoa tässä menee että saan sen muokattua loppuun, muutoksia siis luvassa.)
tunnisteet:
aika
,
elämä
,
onnellisuus
Tilaa:
Lähetä kommentteja
(
Atom
)
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti