maanantai 1. joulukuuta 2014
marraskuun viimeisenä sunnuntaina heräsin kahdeksalta
Junan ensimmäiset, hatarat ja painottomat matkametrit aina aseman jälkeen ovat vapaita, ne synnyttävät samanlaisen tunteen kuin keinuminen keinussa niin kovaa että maa ei ole enää paikka jonne voit palata, hetken lennät kuin lintu edestakaisin omassa kaasumaisessa onnessasi.
(Ikävöin aurinkoa, Helsinkiä ja syksyn kalpeaa valoa, jonka läikittämästä lattiasta nousi vielä kesän kosteaa höyryä vaikka maa oli jo jäässä, maa oli jo jäässä talvesta.)
Tilaa:
Lähetä kommentteja
(
Atom
)
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti