ilta:
kaukana siintävät kadun päässä
heräävä yö ja odottava
aamu,
sarastus kääntää poskeaan
laskeutuen nurin päin,
paidastaan näkyvät saumat
ja pimeän myöhäinen huuto
kimpoaa 60-luvun kerrostalojen seinistä
jatkaen matkaansa aina
eteenpäin -
on kiire,
ilta ei ole koskaan perillä.
jos vain olisi mahdollista, jäisin tähän viikonloppuun asumaan vuodeksi ja laskemaan lehdet koivuista, tanssisin aina enemmän, varmemmin ja rakastaisin maailmaa nyt juuri todella paljon. löydän monia lempiasioitani samaan aikaan: kevät, värit ja vihreys, liike, illat jolloin aurinko ei laske ennen kuin istuudun sängylle, ja niin, illat kaikkineen.
(tanssikoulun esitykset tänä viikonloppuna, ilman koeviikkoa kaikki olisi niin kovin täydellistä.)
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti