 |
| kuva tanssiopiston näytöksistä, kiitos kuvaajalle. |
siitä se aina alkaa, yksinkertaiset kolme kirjainta, kuka sinä olet mistä sinä tulet minne olet menossa? onko sinulla aikaa, jäätkö tähän hetkeksi? kesä heijastuu silmistäsi ja näytät lokin lapselta joka opettelee lentämään.
usko jo, voisin istua tässä yön mutta itikat syövät ja tulee pian jo kylmä.
----------
nuoruus, oi nuoruus,
kuinka on tänä iltana valo kevyttä kasvoillamme
ja silmissäsi lepattaa
tuntemattomien teiden timanttinen
totuus:
nyt ovat kadut avoimet, koivunlehdet kasvaneet
aivan kuten mekin - muusta emme tiedä!
oi nuoruus,
miten onkaan onni halpaa,
vain rakastettujemme puolikas hengitys
ja taittuvan aamun kylmä kasteverho
riittävät sen ostamaan,
iltoja emme malta odottaa,
päivien pakahduttava jatkumo saa meidän sydämemme
juoksemaan kovempaa:
nyt ovat kadut avoimet, auringonlaskun ja auringonnousun väliin
rakennamme kotimme.
minusta on tämän viikon aikana tullut aika hyvä kerhotäti.
piirsin ylioppilaskortin ja laitoin myös siskon vanhat kärkitossut jalkaan ja osaan jo kävellä (ja tehdä relevétä ja horjuvasti, horjuvasti muutakin).
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti