sanat vähentyvät.
Aamupalapöydässä murahdan huomeneni enkä
muista vastata toisten mennessä, naurahdan
omille hahmottomille ajatuksilleni
eikä aina edes kosketus saa niitä tulemaan ulos
jotakin kauniimpaa reittiä.
Ehkä tapahtuu se mikä on tarpeen:
eristetyssä systeemissä entropia voi ainoastaan kasvaa.
siten sekoitun hitaasti omiin rakenneosiini
ja jää määrätöntä massaa
kaikuvaksi, portaikko jonkin sieluksi kutsutun
ja maallisen välillä.
Ehkä ja vain ehkä
ymmärrän tämän olemassaolon todellisen luonteen
ja ehkä vain ehkä
sinä ymmärrät miksi minä kuuntelen
auringon laulua aamuisin.
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti