saunakertomus

Istuin saunassa ja kuuntelin sähkökiukaan metronominomaista naputusta. Se ei kuulostanut puusaunalta mutta
se oli tarpeeksi
lähellä.

Joinakin raakoina hetkinä, jolloin todellisuus näyttäytyy pistävässä kirkkaudessaan ohikiitävän silmänräpäyksen ajan, näen jälleen paikkani omassa itsessäni ja maailmassa, huomaan palasten sopivan. Olen kertonut sinulle: se tuntuu siltä kuin
hengittäisin valoa, sen hiukkas- ja aaltoluonnetta. Elämä on voimakas ja elämä on hauras eikä
pelkääminen ole rationaalista, saati kannattavaa.

Siinä saunassa istuessani hengitin syvään ja kaikki oli hyvää - ehkä se on olemassaolon laupeuden tunnistaminen, ehkä hyväksyntä - en pelännyt. Pieni sauna oli täynnä voimakasta rauhaa.

Kiitos teille kahdelle kommentoijalle, joiden kommentit huomasin vasta kuukausien jälkeen (ja vastasinkin siis vasta nyt)  - olkoon kulunut aika todisteena tästä raskaan rattoisasta keväästä. Sanojenne lukeminen teki minut hyvin onnelliseksi.