Olen kiitollinen siitä, että olen saanut kasvaa itsekseni sinun kanssasi. Sinä olet katsonut minua öitteni läpi, pimeiden aamujen, katsonut ja jäänyt odottamaan lopulta saapuvaa poutaa ja kirkasta auringonnousua. Me olemme tulleet varmoiksi rakkaudessamme ja opetelleet kipukohtien hätäuloskäynnit - tiedämme kohdella toistemme tummuutta asiaankuuluvalla vakavuudella, mutta useimmiten muistamme toivon olemassaolon ja luotamme sen voimaan. Minä olen kohdannut itseni sinun kauttasi, kolhinut sisältä ruvelle ja vasta myöhemmin ymmärtänyt tämän kyvyn nähdä olevan välttämätön. Me emme ole luovuttaneet toistemme suhteen, sillä tiedämme jo, että maailma ei ole valmis, emmekä mekään. Mutta tiedämme myös, että teemme toisemme vähä vähältä täydemmiksi, valmiiksi näkemään toisemme.
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti