Väsymys painoi silmiä kiinni, niskaa kumaraan, lattia oli lähellä ja turvallinen ja se oli asia joka pysyi paikallaan järkähtämättä. Väsynyt kaikkeen ja muuhunkin ja odotin jotakin sellaista jota ei voinut koskettaa mutten tiennyt mitä.
Kaikki väsymys suru murhe oli pudottanut painonsa harteilleni enkä minä jaksanut nousta. Revin nenäliinan suikaleiksi, siitä edelleen niin pieniksi, niin pieniksi palasiksi, että kaikki mahtui kyynelkanavien kautta ulos ja valui silmistä poskia pitkin lattialle.
Sitten nousin - nousin, ja sitten minä olin jälleen liikettä. Sillä hetkellä minä olin enemmän minä kuin voisin koskaan millään muulla tavalla olla, ja se hetki oli täydellinen ja niin olin minäkin, vaikka nilkat ja selkä ja kädet eivät olleetkaan.
So tonight I'm calling all astronauts
all the lonely people that the world forgot
If you hear my voice come pick me up
Are you out there?
'Cause you're all I've got.
Tell me how long it takes
to fill an empty heart
to let it wash away and take it back, take it back.
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti