valvotut yöt toukokuun

valvotut yöt toukokuun

lauantai 6. heinäkuuta 2013

sun silmäs aina mä muistan

Arvatkaa vaan, miten inspiraatio on huipussaan, kun juuri äsken olin saanut kirjoitettua kilometrin mittaisen, kuvaripuliin sairastuneen postauksen, olin aikeissa liittää siihen yhden biisin, menin html-koodiin, luulin sönköttäneeni sinne sekaan vahingossa jotain ja painoin kumoa. Ja sinne meni. Vaikka voin todeta olevani aika harvoin vittuuntuvaa sorttia, niin nyt kyllä vituttaa niin että. Meinasin jo kusta otsikonkin tässä samalla. Pliis, siskot, tuntekaa nyt tuskani, olen ihan yksin.


Mutta joo, siis selostusta riparista ja kaikesta sellaisesta. (HUOM: kuvaripuliaalto siis voimakkaimmillaan.)




 Siispä lähdimme sunnuntaiaamuna (23. päivänä) köröttelemään linjuriautolla kello kymmenen reikä reikä kohti Vaivion leirikeskusta. Linja-autossa oli tunnelmaa aamuisesta ajankohdasta huolimatta. Ennakko odotukset olivat hiukan ristiriitaiset, sillä odotin toki pitäväni hauskaa kavereiden kanssa, mutta myös tekeväni viisisataa tylsyyskuolemaa oppituntien aikana. Ja no, niinhän minä teinkin. Yleensä ottaen leiri ei kuitenkaan ollut niin uskonnollinen kuin olin pelännyt, ja esimerkiksi meidän ohjaajamme ja pappi olivat tosi mahtavia tyyppejä! Pappi ei ollut mikään perinteinen pappi (punk is not dead!! kuten eräs sanoi), ja hän ja toinen ohjaajistamme olivat kuin pikkuisia kakaroita keskenään. Isoset olivat mahtavia, ja meillä oli tosi kivat iltaohjelmat, naurettiin mahat kippurassa. Joten kyllä, minäkin yhdyn niiden ihmisten kuoroon, jotka sanovat, että riparilla oli mahtavaa, best-eva jne. Yövalvojan ja pappimme naurut varmaan kummittelevat päässä hamaan loppuun asti. Maanantain jälkeen päivät alkoivat kulua nopeasti, ja sitten pitikin jo lähteä. Plääh.

Viimeisessä aamuhartaudessa lähtöaamuna toinen ohjaajistamme lauloi biisin Jäähyväiset ("on aika hiljaa kiittää ja kättä puristaa laalalaa"), ja kyllä minä ainakin jouduin silmiä kuivailemaan rajaustenkin lähtemisen pelossa. En ollut ainoa.
Kuoleman varjelusten merkkiä piirtelin ahkeraan (potterhead foreverrrrr!!!111)

Join pepsiä ja tulin viisaammaksi niin.

Vaikken vähäisten taitojeni takia biljardia juuri pelannut, tuli matseja katseltua enemmän kuin tarpeeksi.



Vaikka ennen leiriä olin ihan sitä mieltä, että "en varmaan mene isoskoulutukseen!!!!!!111", niin leirin lopussa oli kyllä sellainen fiilis, että kyllä minä nyt menen. Olisi suorastaan tyhmää olla menemättä, sillä tosiaan, meillä oli ihan sairaan kivaa siellä, ja ilman mahtavia vetäjiä ei olisi ollut kyllä niin hauskaa. Isosena on vielä sekin hyvä puoli, että ei tarvitse notkua oppitunneilla tylsistymässä ja sitten saa suunnitella kaikkia kivoja iltaohjelmia. Eihän se tietysti ole sama asia kuin oma ripari, mutta puolensa ja puolensa. Ehkeivät ne tulevat leirit kuitenkaan voita sitä omaa, eihän siellä ole kaikkia niitä kavereita ja muita luokkalaisia naurattamassa kippuraan ja juoksemassa laiturilta järveen ja lainaamassa itikkamyrkkyä. Mutta silti.


Meidän konfisbiisi, jonka lauloin ääni käheänä sairastumisen takia.

Konfirmaario oli sitten viime sunnuntaina, ja meni se ihan hyvin. Milloinkaan ei kukaan omatoimisesti älynnyt penkistä nousta, pappi vinkkasi aina hymyssä suin että ylös nyt siitä. Kirkon portailla ennen sisälle menoa kyseinen pappi ja se toinen ohjaaja leikkivät vielä sitä Nooa rakenna arkki - whatever -leikkiä hiljaa parin ihmisen jo mennessä sisälle, ja minä kaipasin takaisin aamupalalle Vaivioon ja kärventymään laiturille. Kummien siunauksessa ja ehtoollisella minä vain koitin olla nauramatta, hytkymättä ja hartaana, mutta suupieli nyki auttamattomasti. Yritin sitten henkäillä siinä syvään ja olla katsomatta ketään silmiin. Onneksi sain koottua itseni ennen omaa siunaustani ja sitä, kun tökättiin leipä ja viini käteen. Kyllähän se viini alas meni, mutta suu oli mutturalla jonkun aikaa sen jälkeen. Yäh.


Aim in lööv tämän mekon kanssa. Ah-niin-ihana se on.




 Juhlat menivät sitten myös ihan hyvin. Lämmintä oli ja kosteaa, ihmiset hikoilivat mutta kivaa oli silti. Vaikken mikään suuri sukujuhlien ystävä olekaan, niin voin sanoa, että viihdyin ihan kiitettävästi. Lahjaksi sain varsin perinteisesti rahaa, todella ihanan ristin isosiskolta, vanhemmilta ketjun siihen, kummilta Kalevala korun hopeisen Siivet-ranneketjun, Iittalan hienoja laseja 6 kappaletta, 2 kappaletta ihania Marimekon samaisia teekuppeja kuin aiemminkin sekä niihin sopivia lautasia, uskonnollisen kirjan uskonnolliselta tädiltäni ja paljonpaljon ruusuja ja pari muutakin kukkaa.
Näytänpä muuten ihan hirveän kalkkiselta kalkkilaivan kapteenilta noissa kuvissa... + ruusukuvista saatte sitten naatiskella myöhemmin, en nyt viitsi tähän ylipitkään postaukseen niitä tunkea enää.




Jospa tämä kuva onnistuisi havainnollistamaan rannekorun riipuksen muotoa edes jotenkuten.






 
 

 Jostakin syystä tämä Blogger haluaa koko ajan kusta näiden kuvan laittamisten kanssa, jonka takia nämä nyt on vähän epäsiististi. Pyh.

Toivottavasti mitään olennaista ei jäänyt kertomatta. Ja ihan by the way - en muuten ennen riparia ollut koskaan ajatellutkaan, että Olavi Uusivirran laulama Tuu mun vaimoksein-biisi olisi jotenkin uskonnollinen, tai varsinkaan gospel-musiikiksi luokiteltavissa. Mutta no, tuota hoilattiin riparilla kyllä oikein uutteraan punaisesta veisukirjasta ja huudettiin aina kilpaa tuu mun vaimoksein-kohdassa; tytöt lauloivat kurkku suorana "tuu mun mieheksein" ja pojat, ainakin eräs isosemme ja leiriohjaaja, "tuu mun vaimoksein". Tiedä sitten, että kummat voitti.

 





4 kommenttia :

  1. Kiitos! Tykkään kyllä itekkin tosi paljon :)

    VastaaPoista
  2. Kiva tuo sun mekko, sopii sulle tosi hyvin c: ja hieno risti! + Pakko sanoa että aivan ihana toi banneri, toi lause on niin sulonen! :D

    http://cowswings.blogspot.fi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon! :3 miekin tykkään molemmista! Ja kiitos, banneri tosiaan tuli ihan vain sattumalta mieleen, ja aluksi meinasin kirjoittaa siihen pelkän "mangokastiketta ja chilipippurisoossia".

      Kävin muuten kattomassa siunkin blogin, ja voi että kun se on sulonen! Tosi ihania kuvia piirrät.

      Poista