kotona

Tyhjät seinät
ja pölyisellä lattialla siroteltuna muistoja jotka eivät
ole meidän
mutta nuo seinät, lattiat ja katot
pestäisiin puhtaiksi vaan ei liian
mutta niin että niiden pinnalle mahtuisi meidän tarinamme sekä ne kaikki pölyt
jotka vuodet toisivat, kaivaisivat syvältä taskuistaan
ja niinpä me myös avaamme ikkunat, aivan selälleen
jotta sisäilman radon tuulettuisi pois
ennen tuloamme
- niin, olemme kotona.

Joulu tuli, oli ja meni, mutta oikeastaan minun joulumieleni tuli myöhässä. Pyhien jälkeen on alkanut soimaan enemmän joululauluja päässä, ja minua on alkanut harmittamaan pieni joulumielen puuttuminen silloin, kun sitä oikeasti tarvittiin. Jouluna oli kyllä kivaa ja ajoittain oli oikein jouluinen olo, mutta sellaista completely joulufiilistä ei tullut. Ehkä minun pitäisi ensi vuonna aloittaa valmistautuminen jo marraskuun puolivälissä ja laulaa joululauluja täyttä kurkkua joulukuun ensimmäisenä. Mutta olen ajatellut nyt, että jos joulumieli tulee myöhässä, niin tulkoon, voin viettää joulua vaikka loppiaiseen saakka, pipareita kyllä riittää! Toisaalta odotan uutta vuotta - ensi vuonna niin moni asia muuttuu. Olen siitä samalla sekä innoissani että kauhuissani, en osaa päättää, pitäisikö ikävöidä kaikkea vanhaa vaiko juosta uuteen maailmaan huutaen täältä mie tuun. Ehkä se selviää, mutta voi olla että siitäkin huolimatta teen molempia.

Lomalla en ole tehnyt juuri mitään mainitsemisen arvoista. En edes käsitä, mihin päivät kuluvat, mahdollisesti loputtoman Twitterin loputtomaan selailuun (olen aina vähintään kahdeksan tuntia jäljessä twiiteistä) sekä muuhun tyhjänpäiväiseen. Ollaan siskon kanssa katsottu Pottereita ja ajateltiin katsoa ne loman loppuun mennessä kokonaan. Joensuussa ollaan myös käyty muutamaan otteeseen. En tiedä, olenko kertonut, mutta tuossa syyslomalla ostimme kivan kolmion kaupungista ja nyt sitten isä ja äiti ovat aloittaneet remontoinnin. Minä ja Marikin ollaan oltu muutaman kerran lomalla auttelemassa ja keittiön kaapit valitsemassa. Olen aika innoissani, siitä vaikuttaa tulevan tosi kiva! Asumisjärjestelyt menevät jokseenkin niin, että minä ja Mari asutaan siellä pääasiallisesti ensi syksystä lähtien, ja äiti ja isä ovat siellä sitten jonkun verran, en vielä tiedä, paljonko. Hieman epäselvää vielä, sanoisin!

Tämä postaus on epäselvä ja kaikki kuvat ovat myös epäselviä, mutta alunperin punaisen langan piti olla osake Joensuussa ja koti siellä. Koti mille, en tiedä, minulle vai koulukirjoille, ehkä molemmille lopulta, mutta oikeastaan siellä tuntui kodilta ja mukavalta. Niin, vaikka seinät ovat ei-minkään-väriset ja niissä on jälkiä tapetin repimisestä ja huoneissa kaikuu ja kaikkialla on aika tyhjää, niin silti.

Olen kaivannut lunta lisää. Maailma näyttää kovin ankealta nykyisellään, ja olen sanonut jo monta kertaa muuttavani Englantiin, jos Suomen talvet ovat tällaisia tulevaisuudessakin. Ja voi olla, että muutan muutenkin. Olen alkanut ajatella sitä oikeasti. Miksen toteuttaisi unelmiani, elämä on lyhyt! Se vain, että jos pyrkisin opiskelemaan tanssia vaikka Lontooseen, ensimmäinen ongelma olisi se, miten pääsisin sisään ja toinen se, miten rahoittaisin koko homman. Olen ottanut selvää, että opiskelijatukea saa ulkomaillekin, jos opiskelu on väliaikaista (myös koko tutkinnon suorittaminen ulkomailla on, mutta mahtaakohan olla silloin, jos ei ole juuri edes aikomusta palata takaisin Suomeen valmistuttuaan?), mutta lukuvuosimaksut ovat brittilän korkeakouluissa ei-niin-halvat. Mutta jos minulla on rahaa, rohkeutta, kielitaitoa ja osaan tanssia kolmen vuoden päästä tarpeeksi hyvin, niin voin kyllä sanoa, että mikään ei estä minua, mikäli en ole unelmoimassa itseäni jo aivan jonnekin toisaalle. Nyt viimeaikoina tulevaisuus on tuntunut olevan paljon lähempänä kuin aiemmin ja olen ajatellut, että miksen voisi lähteä opiskelemaan juuri sitä alaa, josta olen haaveillut (ja jopa mahdollisesti työllistyä) ja lisäksi vielä sinne, minne olen halajanut muutenkin. Haluaisin puhua jollakin niistä hienoista brittiaksenteista hienoa brittienglantia vielä jonakin päivänä. Ja haluaisin tanssia. Voisinhan minä Suomessakin opiskella sitä, mutta työllistymisnäkymät taitavat olla aika lailla huonommat kuin rapakon takana Britanniassa, jos oikein olen käsittänyt. Ehkä minä vielä muutan sinne. Mikään ei ole varmaa. Älkää kertoko minulle, että unelmani on epärealistinen, kiitos.

En jaksa kuvata tähän joululahjojani, joten tyydyn vain toteamaan, että sain ihania lahjoja ja tykkään tosi paljon ainakin korusta ja vihkosta, jotka sain ystävältäni sekä puhelimen suojakuorista, jotka sain toiselta ystävältäni, Our Moment-hajuvedestä (kävin kylläkin itse ostamassa sen syksyllä alennusmyynistä, mutta mitä väliä, se on ihana!), yöpaidoista ja itse asiassa kaikista. En saanut mitään turhaa!

Alla vielä pari kuvaa minusta ja siitä, miltä näytän nykyään.

En ole muokannut kuvia ollenkaan sitten, ja laatukin on mitä on (kännykällä!). Mari eli siskoni esiintyy ensimmäisessä kuvassa oikealla. Kuva näyttää oudon smudgetetulta, mutta mitään sille ei tosiaan ole tehty, ehkä Blogger jotenkin muuttaa sen sellaiseksi.

Tarkoitus olisi ehkä tässä jossakin vaiheessa hieman muokkailla ulkoasua ja sen sellaista. Yritän muistaa! Mutta nyt, tämän maratoonipostauksen jälkeen toivotan kaikille hyvää ja onnekasta uutta vuotta. Maybe this'll be my year!