helppoa
kun maailmassa on enemmän nurkkia joiden taakse eksyä kuin
ruisleipää kaupan hyllyllä
ja eihän kukaan jaksa tarkistaa niistä jokaista
onko hometta tai joku kotona
sillä jokainen luovuttaa (joskus)
aivan tietämättään että se jonka edessä seisot on se viimeinen
josta etsiä
mutta myös se ainoa
josta löytää.
Minä olen kysynyt monta kertaa itseltäni kysymyksen "olenkohan minä" ja lisännyt siihen perään jotakin, olen unohtanut liian monta kertaa sen, mitä olin tekemässä tai mitä minun täytyi tehdä. En tiedä onko minulla joku vikana, ei luultavasti, mutta en taida tuntea itseäni riittävän hyvin antamaan luotettavaa vastausta. Kaikki on hyvin mutta minulla on ikävä jonnekin, mutta ehkä se johtuu vain siitä että tämä ei ole tammikuu, täällä ei ole lunta. Olen eksynyt keskelle syksyä tai kevättä, sillä tammikuussa on lunta ja pakkasta kaksikymmentä astetta. Olen kuitenkin utelias, katson kovaa jäätynyttä maata mutta nostan katseeni ja ihmettelen taivasta harmaudessaan.
(Kuva on otettu elokuussa. Ei oikein sovi vuodenaikaan, mutta eivätpähän sovi vallitsevat sääolosuhteetkaan. Ja hyvää uutta vuotta kaikille, olkaa onnellisia ja naurakaa enemmän kuin viime vuonna. Heräsin aamulla puoli kahdeltatoista ja nousin tunnin päästä, söin aamupalaksi piirakoita ja eilisiä kevytlenkkejä. En tiedä mitä kirjoittaa, mutta silti minun tekee mieli tehdä niin.)
Olen kuunnellut viime aikoina niin paljon hyvää musiikkia että en tiedä mitä tehdä.
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti