oletko sinä täällä

missä sinä olet
  onko siellä kylmä, onko
 (ikkunat taas jäässä)
  heräsitkö vasta vai onko vain (täällä) 
liian pimeää 

missä sinä olet
  onko silmät liian kiinni jokaisella
 (kun ei tuullut eilenkään) 
onko sinulla hiukset sekaisin (vai)
 lasketko aikaa tiimalaseista huomiseen

missä sinä olet
  onko se niin että 
 (haluat) aina vaan syödä muroja iltapalaksi
kun et (sinä) ole tapojesi orja
 oletko sinä
 (siis) siellä missä
kilpikonnat voivat
 (juosta) kilpaa.

Meillä oli huippu Gleen kakkoskauden maratooni, joka jäi harmillisesti vähän kesken, mutta tässä ollaan nyt kovasti yritetty sopia päiviä katsoa jaksot loppuun. En taida viitsiä sanoa muuta kuin että rakastan Chris Colferia (miksi olet 23 ja asut seitsemän meren takana ja olet homo).

En ole hirveästi kirjoittanut mitään viimeaikoina, paitsi bilsan vihkoon ja äikän kirjoitelmaa ja muuta rajoitettua. Minulla ei ole ollut inspiraatiota. Haluaisin kirjoittaa, mutta olen varmaan ollut liian kiireinen ollessani niin laiska ja saamaton. Joskus on tuntunut helpommalta muotoilla jotakin englanniksi, vaikka sanavarasto on varmaan kymmenvuotiaan tasolla, ainakin kaikenmaailman adjektiiveissa. Olen tallentanut kännykän Google Kääntäjän muistioon hirveästi sanoja.

Luin John Greenin The fault in our starsin. Jos en olisi ollut katsomassa pienen flunssani takia hoppituntia salin reunalla kirjan loppua lukiessani, olisin itkenyt. Ja kotona lukiessani the endiä olisin itkenyt myös, mutta nenä oli jo valmiiksi niin tukossa että purin huulta kunnes ei enää itkettänyt. Onneksi kirjat eivät koskaan vanhene ja John Green elää ikuisesti.

Tukka näyttää tuossa jotenkin oudon ohuelta, on mulla oikeasti ihan semipaksut hiukset.