johtavat ne pitkälle iltaan,
on kuin ikuisesta tähtien tomusta
olisivat kasvaneet
kurkottaen hämärään,
haaleaan aamuun,
johon on tuhannet salaisuudet merkitty valovuosiksi.
Lasken päiviä ja lasken aurinkoisia aamuja, kuvittelen kohtaamisia kuviteltujen ihmisten kanssa. Olen elänyt viime aikoina paljon valosta aamulla ja auringonlaskuista illalla ikkunani takana. Kevät sattuu olemaan täynnä niitä, illat pitenevät ja minä tahtoisin tanssia jokaisella pellolla taivaan ollessa punainen ja hengittää kirpeää ilmaa täynnä odotusta. Toukokuu on arvaamaton, täällä on satanut varmaan yhteensä kolmena päivänä lunta, mutta maa on ollut tarpeeksi lämmin sulattaaksen sen pois.
Olen ollut iloinen ja onnellinen, ja olen todella onnellinen voidessani sanoa niin (koputan puuta).
En malta odottaa The Fault In Our Starsin elokuvasovitusta! Rakastin kirjaa heti ensimmäisistä sivuista lähtien, pitäisi varmaan joskus lukea se suomeksikin. (En voi uskoa tätä, Ed Sheeran ja TFIOS samassa paketissa, maailma on kyllä välillä aika kaunis paikka.)
(ei kuvia tällä kertaa, kello on liikaa ja olen nukkunut liian vähän.)
Minä jauhan aina samoja asioita nykyisin, mutta kevät on kaunis ja pellot joiden takana aurinko laskee ja kaikki on silloin kultaista.
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti