Minun on pitänyt kirjoittaa jo monta kertaa, mutta olen vain ajatellut että huomenna kyllä ja jatkanut haaveksimista. Olen aika väsynyt nyt, olen kerännyt liikaa valvottuja tunteja muutamilta viime öiltä. Viime viikolla oli luokkaretki Helsinkiin ja se oli paras ja ohi aivan liian nopeasti, opiston esityksetkin menivät silmien edestä, välillä tuntuu siltä kuin en olisi koskaan mukana ollutkaan mutta kun lauantaiaamuna aamupalan jälkeen tahdon tanssia ja muistelen illalla vanhoja koreografioita, saan varmistuksen siitä, että tämä kaikki on totta. Elämä on aika totta, vaikka en voikaan uskoa sitä juuri nyt kun viimeinen viikko peruskoulua on puolessa välissä huomenna ja nyt on toukokuun viimeinen viikko, lämmintä korkeimmillaan kymmenen astetta edellisviikon helteen jälkeen, odotan kaikkea enkä tiedä edes mitä. Pelkään jotakin mutta olen onnellinen, haluan tanssia auringonlaskun yli seuraavaan aamuun.
meihin on haudattu tuhannet keväät,
meissä on asuva aikaisten aamujen raukeus,
kauppatorin viimassa kasvoilla tuoksuu
merivesi kaukaa rannoilta,
sadoilta.
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti