havaintoja joulukuusta

Joulukuu oli jälleen kiiresykkyrä jonka sisään minä kääriydyin villatakkeineni  ja -sukkineni ja olin tekemättä mitään silloin kuin olisi pitänyt tehdä kaikkea paitsi ei mitään. Yksi viikonloppu oli vain hiipimistä lavalle ja lavalta pois ja tanssimista siinä välissä ja minä todella annoin kaiken mitä minulla oli annettavaa.

Tapahtui myös Tampere, ja joulu siellä oli yksi parhaista, vaikka odotin aivan toista. Oli outoa olla muualla kuin kotona, mutta kaupungin tuulessa tuoksui pakkanen ja lunta satoi aattoaamuna - kaikki oli aika hyvin.

Nyt olen päättänyt elää joulussa hieman pitempään, herätä myöhempään ja tehdä paljon tekemättömiä asioita.

Aurinko paistaa taas ja minä hymyilen ihan kuin olisin rakastunut talviaamuihin (taidan ollakin).