jonakin iltana kaikki on kaunista, Auringon pienet säännönmukaiset harharetket ulottuvat lehtikuusten oksiin ja maasta kasvaa aivan varmasti puhdasta kultaa. Huomaatteko yön tullessa, ettei valo jätä meitä? Vaalea puna poskillaan käy se nukkumaan, mutta palaa unta saamatta, malttamattomana kuin kuusivuotias, täynnä odotusta. Tiedättekö kuinka kaunis se hetki on? Ilma on Auringon sulasta kullasta kostea ja siinä tuoksuu metsän rajattomuus.
Kirjoitin tämän eräänä niistä henkeäsalpaavan kauniista illoista heinäkuussa jolloin taivas oli koko yön punainen.
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti